Kirkonmenot

Kuva

Asiat rullaavat nyt niin hyvällä mallilla, että pieni epäilyksen häivä alkaa hiipiä mieleeni. Jokin tässä varmasti menee vielä pieleen, toistelen itselleni. Kovin moni asia ei onneksi toivottavasti voi enää mennä pieleen. Yksi merkittävä puute meidän tehtävälistallamme on kuitenkin vihkipapin hankkiminen. Tämän asian tiimoilta olen ollut jo syksyllä yhteydessä entisen seurakuntani pappiin, joka toimi rippikoulupappina minulle reilut kymmenen vuotta sitten. Valitettavasti sain kuulla, että kyseinen henkilö on nyt syksyllä jäänyt osa-aikaeläkkeelle ja voi vasta alkuvuodesta kertoa, onko töissä juuri sillä viikolla, kun meidät pitäisi vihkiä. Siitä huolimatta pidän peukut pystyssä ja toivon parasta.

Tilanteen epävarmuudesta huolimatta olen jo jonkin verran miettinyt vihkikaavaa ja erityisesti vihkimisen yhteyteen tulevia raamatunlukuja. Kaikki nämä allaolevat haluaisin saada meidän vihkimiseemme:

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
(Laul. l. 8: 6-7)

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, 
pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen,
nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitkäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne,
antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.
Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
(Kol. 3: 12-14)

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus,
olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikkaminulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon
ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria,
mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa
mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kahdehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.  
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1. Kor. 13: 1-8, 13)

Näiden lisäksi pitäisi laulaa ilmeisesti jokin virsi, jota emme ole kyenneet päättämään. Lisäksi serkkuni olisi tarkoitus laulaa Petri Laaksosen Rakkauden liekki, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Millaisia ajatuksia teillä muilla on vihkikaavastanne?