Viime päivät olen potenut uuden työn aiheuttamaa stressiä ja väsymystä. On tullut itkettyä, kiukuteltua ja nukuttua huonosti. Tilannetta ei ole auttanut myöskään tämä tuhoton kuumuus, joka saisi vihdoin jo loppua. Jälleen kerran saan yhden syyn lisää pitää enemmän keväästä kuin kesästä. Tällaisilla keleillä naimisiin? Ei ikinä.
Olen niin ihastunut pitsiin kuin vain voi olla. En kuitenkaan halua liian pitsisiä häitä, vaan sopivasti teemaväreihin yhdisteltynä. Meille on tulossa harmaat pöytäliinat - en tosin tiedä vielä minkä sävyiset - joten haluaisin ehdottomasti tällaiset
pitsikaitaliinat. Ongelma vain on se, että vieraiden pöytiä tulee noin kolmekymmentä metriä, ja niihin pitsiliinat siis ainakin pitäisi saada. Siihen saa heittää aika monta kirpputorikeikkaa tai vaihtoehtoisesti virkata sormet rakoille. No, ainahan saa unelmoida ja tähdätä tuohon. Nyt siis jäädään jännittämään mitä ideasta lopulta kehkeytyy.
Jotenkin pitsiteeman yhdistäminen juuri meidän hääjuhlaamme tuntuu luonnolliselta myös siksi, että juhlatilana on nuorisoseurantalo, joka itsessään ei ole kovin koristeellinen. Mielestäni se on kuitenkin hyvin kaunis parvineen, vaikkakaan keittiö ei kovin suurta vaikutusta ulkomuodollaan tee. Mutta vieraathan eivät sinne kuitenkaan mene. Tilan koruttomuus tai eleganssin puute eivät kuitenkaan ole syitä pitsin käyttämiseen, vaan näen sen luonnollisena osana maalaishenkistä, rustiikkista tilaa. Nyt olen tullut siihen ajatukseen, että yhdeksi teemaväriksi päätetty vihreä esiintyy vain pienissä määrissä juhlatilassa. Sen tehtävä on hieman raikastaa ilmettä ja toimia korostajana.
Miehelle pitsin käyttäminen juhlatilan somistuksessa ei tuota päänvaivaa. Sen sijaan ongelmaksi on muodostunut hääpuku! Minä kun
rakastan runsaasti pitsiä sisältäviä pukuja ja mies pitää valtaosaa minun näyttämistäni puvuista joko puhtaasti kummallisina tai "vähän jotenkin outoina". Poikkeuksetta hän sanoo esittelemieni pukujen kohdalla, ettei oikeastaan pidä niistä. Argh, miten raivostuttavaa voi olla! Ja kyllä, minä tiedän, että se on minun valintani ja minun pukuni ja minun, minun, minun. Siitä huolimatta haluaisin myös, että miehellä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus pitää myös puvusta, jotta alttarille astellessa ei tule pettymyksiä. Mehän siis näemme toisemme vasta kirkossa, kun mies näin haluaa. Itse olisin ollut valmis valokuvaukseen ennen vihkimistä - ja koen, että se olisi ollut sujuvampaa niin - mutta mies on meistä hieman taikauskoisempi. Saadaanpahan ainakin sitten muutama mojova keskustelu aikaan hääpäivän sujuvuudesta ja aikatauluista!
Tähän loppuun vielä muutama ihanuuskuva pitsi-inspiraatioista:
 |
| Kuva - tällä sivulla myös muuta ihanaa DIY-juttua! |
 |
| Kuva - ihan ei tuo mekko hetkauta, mutta tuo jouluvalojuttu on I-H-A-N-A! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti